Viljelyyn sopivia puulajeja

Suomessa menestyy yli 80 havupuulajia, varsin monet lajit sopisivat ilmeisesti myös joulupuiksi. Kotimaisella metsäkuusella on perinteisesti ollut valta-asema suomalaisessa joulussa. Tämän seurauksena muiden lajien soveltuvuudesta joulupuu- tai havuviljelyyn on kertynyt vasta hyvin vähän tietoa. Ilmasto ja viljelypaikan kasvuedellytykset luovat pohjan lajivalinnalle.

Mustakuusi on menestynyt hyvin jopa Pohjois-Suomeen perustetuissa istutuksissa.
Mustakuusen latvus on kapean kartiomainen ja usein poikkeuksellisen tiiviskasvuinen. Joulukuusikokoisena mustakuusi ei vielä ole vanhempien latvusten veroinen, lajia on kuitenkin tarvittaessa helppo leikata.

Palsamipihdan latvus on leveähkön kartiomainen, harvahaarainen. Monet maassamme kasvavat pihtaviljelmät sisältävät yleisesti lajiristeytymiä. Pihdat uudistuvat luontaisesti varsin hyvin, joten luonnontaimiin pohjautuvaa kasvatusta olisi kiinnostava kokeilla myös meillä.

Metsämäntyä on käytetty perinteisesti Pohjois-Suomessa joulupuuna. Männyn etuna on kuusta parempi neulaspito.

Kotimainen metsäkuusi (Picea abies) on perinteinen joulupuu kuusen luontaisilla kasvualueilla. Metsäkuusi menestyy lähes koko maassa. Metsäkuusi on viljelyvarma, kun käytetään paikkakunnalle sopivaa alkuperää. Kotimainen kuusi kestää hyvin muotoiluleikkausta ja lisäksi taimet ovat edullisia.

Serbiankuusi eli omorikakuusi (Picea omorica) on Etelä-Suomessa yleinen koristepuu ja yleisin joulukuusenviljelyssä käytetty ulkomainen puulaji. Serbiankuusen suosio perustuu kapeaan ja säännölliseen kasvutapaan. Neulaset pysyvät myös paremmin kiinni kuin kotimaisessa metsäkuusessa.

Serbiankuusen havu soveltuu sidontaan ja havuköynnöksiin.

Douglaskuusi on jo nuorena nopeakasvuinen, puu saadaan leikkaamalla tuuheaksi. Okakuusen neulasten väri vaihtelee yksilö- ja metsikkötasolla erilaisista vihreistä hopeanharmaaseen. Hopeakuusi on kauppanimi okakuusen sinertäville yksilöille.