Alkaisinko kasvattaa joulukuusia?

Onko minusta kasvattajaksi?

Joulupuiden kasvattaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Viljelmän perustamisesta kuluu kymmenkunta vuotta, ennen kuin saa ensimmäisen tilin. Koko täksi ajaksi riittää kuitenkin runsaasti työtä ja kulujakin tulee jonkin verran vuosittain. Puiden hoitoon pitää olla käytettävissä aikaa ja ulkotyössä on viihdyttävä. Työjaksot ajoittuvat kaikille vuodenajoille ja kuormittavat fyysisesti koko kehoa.

Millainen kasvupaikka?

Kasvatuspaikan tulisi olla peltoa tai rehevää metsämaata. Mitä lähempänä kotia tai markkinapaikkaa alue sijaitsee, sen parempi. Kulkuyhteyden tulisi olla turvattu niin metrisen lumen kuin kurakelinkin aikana. Jo perustamisvaiheessa on mietittävä, miten puut myydään, millainen määrä tulee myyntiin vuosittain ja miten korjuu teknisesti toteutetaan. Ellei maata ole itsellä, maapohjan tai valmiin taimikon voi vuokrata, mutta vain selkeällä kirjallisella sopimuksella. 

Perustaminen vaatii huolellisuutta

Maanmuokkauksella ja taimien istutuspaikan valinnalla vaikutetaan viljelmän kasvuun ja hoitotyön sujuvuuteen koko tuotantokauden ajan. Korjuunkin toteutus on riippuvainen aloitustoimista. Ennen istutusta huolehditaan alueen vesitaloudesta sekä kulkuväylistä ja tehdään tarvittaessa ennakoiva heinän- ja vesakontorjunta. Taimet mahdollisesti suojataan tai merkitään. Yhtä ainutkertaista kuusierää ei ehkä kannata kasvattaa – joka leikkiin ryhtyy, miettiköön perustamisvaiheessa jatkuvuutta ja vuotuista istutusalaa

Hoitoa joka vuosi

Kun taimi on maassa, alkaa hoito. Seurataan myyrätuhoja ja routavaurioita. Torjutaan pintakasvillisuutta. Taimikon vakiinnuttua saattaa olla lannoitustarvetta, minkä parhaiten voi todeta teettämällä maa-analyysin. 
Muotoilu on eniten aikaa vievä ja tärkein työ. Muotoleikkaukset aloitetaan, kun puu saavuttaa 1–1,5 metrin pituuden. Toki  tätä ennenkin korjataan yksittäisiä virheitä: tyviä karsitaan, oksiston epäsymmetrisyyttä tasoitetaan, latvoja oikaistaan ja vinoja puita tuetaan.
Muotoleikkaukset ajoittuvat keväästä syksyyn, kerkkien nypintä juhannuksen jälkeen. Seuraavaan joulusesonkiin aiotut puut suositellaan hoidettavaksi elokuun loppuun mennessä. Leikkaustapojen ja leikkausaikojen suhteen noudatetaan erilaisia käytäntöjä – myös viimeisen vuoden osalta.

Riku Aaltonen / RA Metsä ky: Video vuosittaisesta hoitoleikkauksesta.
https://www.youtube.com/watch?v=RVao0rpuZJw


Mistä lisätietoa?

Joulupuuseuran jäsenenä sinulla on mahdollisuus osallistua keväisin ja syksyisin tilavierailulle ja tutustua alaan käytännössä sekä kuulla muiden viljelijöiden kokemuksista ja kokeiluista. 

Alan perusteos on Joulupuuseura ry:n julkaisema
JOULUPUUKIRJA – Joulupuun kasvatuksen perusteet Suomessa.
Tilauksiin painotuotteet – sivulla

Jäsenhinta 25 € + 5 € toimituskulut,  muut 30 € + toimituskulut 5 €.


TAIMIEN ISTUTUKSESTA

Milloin maahan

Etelä-Suomeen kuusen taimia voidaan istuttaa koko kesän, toukokuusta syyskuun loppuun.  Keväällä ratkaiseva tekijä on maan lämpeneminen; kylmään maahan istutettu taimi lähtee hitaammin kasvuun. Syksyllä valon vähentyessä juurtumista ei enää tapahdu, jolloin taimi altistuu seuraavana keväänä rouste- ja ahavariskille. Erityisesti turve- ja hienojakoisille maille olisi parasta istuttaa taimet keväällä, jolloin ne ehtivät kunnolla juurtua ja niiden toipumiskyky on parempi. Kesällä lämpimään maahan istutetut taimet lähtevät nopeammin kasvuun ja myöhempinä vuosina niiden kasvu on parempaa kuin keväällä tai syksyllä istutettujen.

Pakkasvarastoidut, ulkona varastoidut ja lyhytpäiväkäsitellyt taimet

Kevätistutuksissa käytetään sekä pakkasvarastossa että ulkona varastoituja lepotilaisia taimia. Pakkasvarastoidut taimet on otettava sulamaan juhannukseen mennessä, mutta taimet voidaan istuttaa myöhemmin kesäkuussa. Jos pakkasvarastointiaika on pidempi, kasvukausi jää liian lyhyeksi.

Ulkona varastoidut taimet lähtevät kasvuun toukokuun lopuilla ja niitä voidaan istuttaa kesäkuun puoliväliin asti. Tämän jälkeen vaarana on, että taimi kasvaa liian suureksi paakkuunsa nähden ja juuret kasvavat paakusta ulos. Myös taimien vaurioitumisherkkyys kasvuunlähdön jälkeen lisääntyy. 
Heinäkuun istutuksissa käytetään nimenomaan kesäistutukseen tuotettuja riittävän kookkaita puolitoistavuotiaita taimia. Kevätistutuksesta ylijääneet taimet eivät kesäistutuksiin sovellu. Kesäistutuksissa kuivumisriski on luonnollisesti suurempi eikä istutuksia tulisi tehdä yli 25 asteen lämpötilassa.

Syysistutuksessa heinäkuun lopusta eteenpäin suositellaan käytettäväksi lyhytpäiväkäsiteltyjä taimia, jotka kestävät kuivuutta ja syyshalloja. Lyhytpäiväkäsiteltyjen taimien pituuskasvu on päättynyt, joten ne antavat enemmän joustomahdollisuuksia istutusajankohtaan nähden. Kasvupaikan valinnassa on syytä huomioida, että niiden silmut lähtevät keväällä käsittelemättömiä varhemmin kasvuun. 

Metlan tämänhetkisten tutkimusten mukaan syyskuun loppupuolella voidaan käyttää myös käsittelemättömiä taimia. Lokakuun alun jälkeenkin lämpötila voi olla suotuisa, mutta valon määrä vähenee ratkaisevasti eikä yhteyttämistuotteita riitä ylläpitohengityksen jälkeen juurien kasvuun. Kun juurtumista ei tapahdu, taimien rouste ja kevätahavariski on kohonnut, ja lumentulon ajankohdasta riippuen juuret altistuvat pakkasille . 

Taimimateriaalin vaatimukset

(www.metsakeskus.fi/ koneistutushanke, s. 28)
Käsinistutukseen soveltuvat erilaiset taimimateriaalit, mutta koneistutukseen vain paakkutaimet. Tärkeintä on käyttää kulloiseenkin ajankohtaan soveltuvaa taimimateriaalia.

Hyvä taimimateriaali:
– taimet tasalaatuisia ja -kasvuisia, vähintään 15 cm pitkiä
– samat alkuperä- ja terveysvaatimukset kuin käsinistutuksessa
– taimien tulee olla terveitä: ei pakkas- tai kuivuusvaurioita, tauteja tai hyönteistuhoja
– taimien tulee olla tanakoita, suoria ja yksilatvaisia sekä neulasten vihreitä ja lujasti rangassa kiinni
– juuriston on oltava ehjä, elinvoimainen ja tasapainoinen, se ei saa olla haitallisesti kiertynyt tai ahtautunut
– juuristo sitoo turvepaakun, mutta ei ole kasvanut paakusta toiseen tai paakusta ulos
– taimimateriaalin tulee olla kehitysvaiheeltaan istutusajankohtaan sopivaa
– taimien tulee olla uudistusalan maantieteelliseen sijaniin nähden sopivaa alkuperää

Taimien varastointi

Ulkona varastoidut taimet tulevat istuttajalle useimmiten avonaisissa ja pakastetut taimet suljetuissa pahvilaatikoissa. Jossain määrin ulkovarastoituja toimitetaan myös kasvatusalustoissa. Kuljetuksen aikana taimet pitää suojata tuulelta ja ajoviimalta.

Taimien tarkastuksessa tulee kiinnittää huomiota pakkausmerkintöihin niin että taimien laatu, koko, alkuperä ja istutusajankohtaan soveltuvuus ovat sovitun mukaisia. Taimitarhalla torjunta-aineilla käsiteltyjen taimien laatikoissa tulee olla merkintä torjunta-aineesta, suojavarustevaatimuksista ja pakkauksen oikeanlaatuisesta hävittämisestä. Kasvinsuojeluaineilla käsiteltyjen taimien käsittelyssä suositellaan käytettäväksi nitriilikumikäsineitä. 

Välivaraston tulee olla tasainen ja varjoisa. Taimia ei milloinkaan saa varastoida suoraan auringonpaisteeseen. Taimet eivät myöskään saa päästä kuivumaan, joten myös kastelun tulisi olla helposti järjestettävissä samoin kuin taimien harso- tai kastelusuojauksen mahdollisten kevät- ja syyspakkasten ajaksi. Ritiläpohjaisten laatikoiden reunat ja pohjat tulee suojata kuivumiselta. 

Homehtumisvaaran vuoksi pakkasvarastoitujen ja umpipakattujen taimien laatikot tulee avata esimerkiksi poistamalla pahvisuojat kantoaukoista ja varastossa laatikoiden väliin tulee jättää tilaa. Suljetussa pakkauksessa taimia saa pitää keväällä muutaman päivän; kesällä vuorokausikin saattaa olla liikaa. Taimet sulatetaan pimeässä tai hämärässä tilassa, joka lämpötila on  +6…+15 astetta. Sulamisen jälkeen niiden kastelusta tulee huolehtia istutukseen asti.  Kerran kuivahtaneen taimen mahdollisuus selvitä istutusstressistä on heikko. Taimi on sopivan kostea, jos paakusta kevyesti puristamalla irtoaa vettä. Ennen istutusta taimet totutetaan valoon parin päivän ajan. Jos istutus viivästyy ja taimet lähtevät kasvuun, niiden riittävästä valonsaannista on huolehdittava. Pakkasvarastoitujen tainten juuripaakkujen pitää olla täysin sulaneita ennen istutusta.  Jäätynyt juuripaakku ei ota vettä ja taimen kasvuunlähtö viivästyy tai se saattaa kuivua.

Istutusvaiheen ongelmia

Suoritettiin istutus koneellisesti tai käsin,  perusedelletys hyvälle kasvuunlähdölle on riittävä (n. 5 cm paakun ylälaidan päällä multaa) istutussyvyys, maan tiivistys ja mekaanisten istutusvaurioiden välttäminen.  

Kaikissa Pohjoismaissa ja Suomessa istutusvaiheen haitallisin tuhohyönteinen on tukkimiehentäi.  Pohjoista kohti mentäessä riski vähenee. Ötökkä on musta, 4–14 mm pitkä keltaisten karvojen kirjoma kärsäkäs. Sen herkkua on kuusen- tai männyntaimen tyven nila ja kuori. Hakkuun jälkeisenä kesänä istutettu uudisalue ja 2–5 vuotta istutuksesta taimet ovat suurimmassa vaarassa. Kuudennesta vuodesta lähtien taimet ovat riittävän kookkaita ja vastustuskykyisiä. Pahimmin kärsäkäs koettelee muokkaamattomia alueita ja parhaiten sille maistuvat viljellyt taimet. Tukkimiehentäin tuntee siitä, että sen jäljiltä kuoreen on nakerreltu epämääräisiä laikkuja ja taimi kuivuu, kun veden ja ravinteiden virtaus heikkenee. Jos nila on nakerrettu taimen rungon ympäri, taimi kuolee. 

Päivi Rajakari